Maailmansotien tuhojen vuoksi vuonna 1948 julkaistussa YK:n Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa luetellut ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia, perustavanlaatuisia, jakamattomia ja luovuttamattomia eli ne koskevat jokaista ihmistä kaikkialla maailmassa täysimääräisesti kaikkialla aina ja poikkeuksetta. Julistuksen 30 artiklaa sisältävät olennaisimmat ihmisoikeudet, ja moni maa on sitoutunut niitä julistuksen pohjalta laadituissa kansainvälisissä sopimuksissa noudattamaan. Suomessa ihmisoikeuksia turvaa kansainvälisten sopimuksen lisäksi perustuslaki.

Julistuksen 19. artikla määrittelee mielipiteen- ja sananvapauden seuraavasti: “Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta”. Vihapuhe taas tarkoittaa esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan neuvoston mukaan “sellaisia ilmaisun muotoja, jotka levittävät, yllyttävät, edistävät tai oikeuttavat suvaitsemattomuuteen perustavaa vihaa”. Moni muukin vihapuheen määritelmä sisältää tarkoituksenmukaisen vihamielisen ilmaisun. Johannesenin ym. (2008) mukaan vihapuhe on tarkasti määriteltynä sekä puhuttuja että kirjallisia sanallisia hyökkäyksiä, jotka kohdistuvat henkilöön hänen rotunsa, uskontonsa, etnisyytensä, sukupuolensa tai seksuaalisen suuntautumisensa takia.  

Mielipiteen- ja sananvapaus ei edellytä että hankittujen, vastaanotettujen tai välitettyjen tietojen pitäisi olla totta tai hyväntahtoisia, mutta ihmisoikeusjulistuksen 30. artikla rajaa sananvapautta seuraavasti: “Mitään tässä julistuksessa ei saa tulkita niin, että valtio, ryhmä tai yksityinen henkilö voi sen perusteella katsoa oikeudekseen tehdä sellaista, mikä voisi hävittää tässä määriteltyjä oikeuksia ja vapauksia”. Sananvapaudella ei siis voi perustella vihapuhetta. Yksittäisen ihmisoikeuden toteutumisen vieminen äärimmäisyyksiin ei saa loukata muiden ihmisoikeuksien toteutumista. 

Vihapuhetta ei siis voi perustella sananvapaudella. Sen sijaan sen vastustamiseksi ja siihen puuttumiseen on useita hyviä perusteluita, jotka sisäistämällä ymmärtää, miksi kannattaa mieluummin pyrkiä sananvapautta harjoittaessaan rakentavaan keskusteluun kuin käyttämään omaa oikeuttaan muiden loukkaamisyrityksiin. 

Sanavalinnoilla voidaan epäinhimillistää ja mitätöidä muita ihmisiä, mikä taas tekee kyseisen ihmisten tai ihmisryhmän hyväksikäyttämisen tai ennen pitkää jopa tappamisen mahdolliseksi. Ei ole sattumaa, että ihmisoikeusjulistus on laadittu juuri maailmansotien jälkeen, kun tieto holokaustista ja muidenkin ihmisryhmien kuin juutalaisten vainoamisesta tuli laajasti ihmisten tietoisuuteen. Ihmisoikeusjulistus ei ole menettänyt arvoaan myöskään nykyisessä maailmantilanteessa – eri puolilla maailmaa on käynnissä yrityksiä tuhota eri ihmisryhmiä. Myös sanalliset ilmaisut ovat koventuneet ja vihapuhe laajenee. 

Vihapuheeseen puuttumisen tarpeellisuutta voidaan perustella ihmisoikeuksien kunnioittamisen lisäksi yhteisön ymmärryksellä sen moraalisesta vääryydestä. Vihapuhe on myös pyrkimystä kohteidensa alistamiseen ja vaientamiseen, mikä ei kuulu länsimaisten yksilöiden eikä demokratioiden ihanteisiin eikä periaatteisiin. Vaikka kaikki yksilöt ja valtiot eivät ihmisoikeuksiin uskokaan tai niitä kunnioita, on ihmisoikeuksien noudattamista tavoitteleva maailma parempi paikka kuin maailma ilman ihmisoikeuksia. 

Vihapuhe on epäeettistä myös hyvänä elämän ohjenuorana tunnetun, monesta uskonnosta tutun “kultaisen säännön” ja Kantin kategorisen imperatiivin valossa. Kategorisen imperatiivin mukaan ihmisen on toimittava moraalisesti oikein ja hyviä toimintatapoja ovat sellaiset, jotka voisivat olla yleismaailmallisia moraalilakeja. Suvaitsemattomat vihan ilmaisut eivät ole lähtökohtaisesti toivottavia kenellekään eikä kukaan vihapuheen harjoittaja todennäköisesti toivo itselleen samaa kohtelua kuin mitä muihin kohdistaa. Muita ei pidä kohdella välineinä vaan itseisarvoisina olentoina. Vihapuhe ei kuitenkaan ole toista arvostavaa vaan pyrkii tuottajansa päämääriin, joita ovat vaientaminen, satuttaminen ja epäinhimillistäminen.

Mikäli vihapuhe saa vaikuttaa, ilman että siihen puututaan, se luo ja ylläpitää ennakkoluuloja ja stereotypioita, jotka vaikeuttavat sen kohteiden elämää ja estää heitä osallistumaan demokraattisen yhteiskunnan toimimiseen täysivaltaisina kansalaisina. Vihapuhetta kohtaavat voivat jäädä sivuun yhteiskunnallisten päätösten tekemisestä sekä toimijoina että kohteina, jos heidät on peloteltu piiloon. Se ei ole länsimaisten demokratioiden ihanteiden mukaista eikä etenkään ihmisarvoista elämää yksilöille. 

Kunnioitetaan ihmisoikeuksia arjessamme, sillä kaikilla ne eivät vielä toteudu täysin! 


0 kommenttia

Vastaa

Avatar placeholder

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *